Iira Halttusen viihdyttävä kantaesitys mettään menosta!

Kymenlaaksossa omia sukujuuriaan selvittämässä olevan naisen puhelin soi. Isoisä jätti hänelle perinnöksi metsäpalstan. Ei arvopapereita tai osakekirjoja, vaan metsää. Kun kaupungistunut nykyihminen saa perinnöksi palan metsää, niin mitä ihmettä hän sillä tekee?

"En mä tiedä tälläsestä mitään. En mä ole mikään luontoharrastaja. Tai siis käynhän mä metsässä, jos joskus on sellanen aika ettei oo niin paljon töitä, mutta se on jonkun toisen metsää.  Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa kaiken muun paskan lisäksi vielä jotain puita metsässä. Jotain juuristoja ja lahottajasieniä ja hiilinielua."

Tässä maanläheisessä näytelmässä saa katsoja erilaisten metsätyyppien esittelyjen lisäksi pikakatsauksen perintöveroihin, metsänhoitosuunnitelmaan ja niihin pirun liito-oraviinkin.

Käpylehmänä sammalkakun päällä on koko työuransa Verlalla toimineen Maria Mattsonin mietteet nykyihmisen työssäjaksamisesta ja hänen suhteestaan metsään.

Ennen kaikkea näytelmä haastaa kuitenkin kysymään, mitä metsä voi meille antaa ja mitä me voimme siltä ottaa?

Teoksen kirjoittaja, Iira Halttunen, löytyi tehtävään UNO-hankkeen (Uuden Näytelmän Ohjelman) kautta. Näytelmässä kuullaan erilaisia näkökulmia ihmisten metsäsuhteesta uuden sukupolven äänellä. Esitys on osa juhlaa Kymenlaakson ihme – Metsäteollisuutta 150 vuotta.

Esityksen lopussa on aikaa keskustelulle näyttelijöiden kanssa.

Ensi-ilta 15.9.2022 klubilla.