Uudet taideteokset yleisöaulassa

Uudet taideteokset yleisöaulassa

Kouvolan Teatterin yleisötiloihin on sijoitettu uudet kokoelmateokset taidemuseo Poikilosta.

Uudet taideteokset yleisöaulassa

Uusi sijoitusteoskokonaisuus Kouvolan Teatterin aulatiloissa käsittää viisi öljymaalausta sekä ennestään tutun pronssiveistoksen. Tunnettujen taiteilijoiden teokset on valittu yhteistyössä Poikilo-museoiden kanssa.

Alakerta
Nina Ternon Kylpijä, 1986, pronssiveistos

Yläkerta
Arja Vaijan Kivi I, 1991, öljymaalaus
Esko Tirrosen Nimetön, 1986, öljymaalaus
Esko Tirrosen Routa, 1963, öljymaalaus
Alpo Jaakolan Linnansalissa, 1960, öljymaalaus
Alpo Jaakolan Kengän valitseminen (Tuhkimo), 1961, öljymaalaus

Poikilo-museoiden amanuenssi Mira Arkko kertoo valinnoista:

"Teatterin henkilökunnan edustus toivoi lämpiöön teoksia paikallisilta taiteilijoilta, joita edustavat Esko Tirronen ja Arja Vaija. Kiinnostavaksi teemaksi nimettiin luonto. Lisäksi teatterilaiset tutustuivat entiseen Kouvolan Teatterin taidekokoelmaan, joka saatiin alunperin lahjoituksena teatterille ja siirtyi myöhemmin taidemuseo Poikilon kokoelmiin. Lahjoituskokonaisuus sisälsi teoksia 1960-luvun merkittäviltä kotimaisilta taiteilijoilta, kuten Esko Tirroselta, Ulla Rantaselta ja Alpo Jaakolalta. Tästä lahjoituskokoelmasta teatteri valitsi esille kaksi suosikkiaan Alpo Jaakolalta."

Kokonaisuus on esillä aulatiloissa vuoden 2022 loppuun asti.

Taiteilijaesittelyt

Alpo Jaakola

Loimaalainen professori Alpo Jaakola (1929–1997) tunnettiin myös saviseudun shamaanina. Taiteilijana hän oli lähes itseoppinut, sillä taideopintoja hän suoritti yhden lukukauden verran Turun piirustuskoulussa. Jaakolan 1960-luvun taide edustaa hänen surrealistiseksi luonnehdittua kauttaan ja taiteellisen läpimurron aikaa. Jaakolan taiteen surrealistisiin piirteisiin vaikutti aikanaan taiteilija Otto Mäkilä, joka edusti kansainvälisesti suuntautunutta turkulaista koulukuntaa. Toinen Jaakolalle läheinen suuntaus oli primitivismi, jonka vaikutteet keskiaikaisesta kirkkotaiteesta ja kansanomaisesta gotiikasta sävyttävät myös Jaakolan omaa taiteellista tuotantoa. Hän jätti jälkeensä Loimaalle ainutlaatuisen Alpo Jaakolan patsaspuiston, jossa luonto ja suurikokoiset veistokset muodostavat mielikuvituksellisen kokonaisuuden.

Esko Tirronen

Esko Tirronen (1934–2011) oli kymenlaaksolainen taiteilija. Tirronen suoritti taideopintoja Taideakatemian koulussa 1950-luvulla opettajinaan muun muassa Sam Vanni, Tapani Raittila ja Tuulikki Pietilä. Tirrosen taiteellinen läpimurto sijoittui vuoden 1960 Nuorten näyttelyyn, jonka myötä hän oli edustamassa Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1962. Hänet luetaan abstraktin informalismin ensimmäisiin kotimaisiin edustajiin. Myöhemmin 1960-luvulla Tirronen vaihtoi ilmaisunsa suuntaa ja tuli tunnetuksi figuratiivisista teoksiaan, joissa oli aluksi vaikutteita surrealismista. Uusi ilmaisunmuutos tapahtui 1980-luvulla, jolloin Tirronen palasi osittain puoliabstraktin maisemamaalauksen pariin. Hänet valittiin Kymen läänin ensimmäiseksi läänintaiteilijaksi vuonna 1973.

Arja Vaija

Arja Vaija oli 1930-luvulla syntynyt kouvolalainen taidemaalari, joka toimi myöhemmin myös kuvataideopettajana Kouvolan kansalaisopistossa. Hän löysi kuvataiteen kansalaisopiston maalauskursseilla opettajansa taiteilija Olavi Nuutilan johdolla. Vaija oli vuodesta 1959 asti aktiivisesti mukana Kouvolan taideseuran toiminnassa. Vaijan ensimmäinen yksityisnäyttely oli esillä vuonna 1977 Kouvolan kirjastossa, ja tämän jälkeen hänen taidettaan nähtiin myös muissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Kymenlaakson alueella. Verlasta lähtöisin oleva taiteilija tuli uransa alkuvaiheessa tunnetuksi muun muassa Verlan tehdasympäristöä ja Elimäen Peippolan kartanoalueen rakennuksia kuvaavista teoksistaan. Myöhemmin urallaan Vaija toteutti myös viitteellisiä luontoaiheita ja väriabstraktioita. Aktiivisen taiteellisen työskentelyn lisäksi hän oli mukana perustamassa Kouvolan lasten ja nuorten kuvataidekoulua.