Näyttelijän näkökulmasta -blogi, osa 1

Näyttelijän näkökulmasta -blogi, osa 1

Näyttelijä Emma-Sofia Hautalan mietelmiä Ruokarouvan tytär -musiikkinäytelmän harjoitusvaiheesta.

Olemassaolemattoman äärellä

Esirippu sivuun! Roolitöiden salat julki! Teatteri on hirmuisen hieno mielikuvituksen, luovuuden ja monenlaisen ammattitaidon tyyssija. Se on myös yksi vanhimmista taiteenlajeista ja kärsii välillä hieman pölyisestä maineesta. Teatteri ja näyttelijä ammattina ovat aikamoinen mysteeri, eikä syyttä! Menemmehän me kaksi kertaa päivässä mustaan ikkunattomaan laatikkoon luomaan vielä olemassaolemattomia maailmoita - näin kärjistetysti sanottuna. Haluan raottaa blogissani sitä raskasta, samettista esirippua, ja kertoa teatterityöstä omasta, näyttelijän näkökulmastani.

Olen toista vuotta näyttelijänä Kouvolan Teatterin vakituisessa ensemblessa. Työ on minulle intohimo, ja identiteettiäni määrittää paljon juuri ”näyttelijyys”, ihmisten edessä oleminen, jännittäminen, harjoitteleminen, hikoileminen – no, kaikki se, mitä tähän ammattiin liittyy. Näyttelemisen lisäksi rakastan kirjoittamista – molempia tehdessä koen usein olevani rajaton. Kolme asiaa, joita moni ei tiedä minusta: hurahdan asioihin nopeasti ja kyllästyn helposti, olen voittanut lapsena Fiskarsin korttikilpailun ja rakastan roikkua pää alaspäin akrobatialiinalla.  

Kerron työstäni Ruokarouvan tytär –produktion kautta. Harjoituskausi alkoi viime torstaina, 7. joulukuuta, ja ensi-ilta nähdään ensi vuoden helmikuussa.  Olen ollut jo pitkään innoissani tästä produktiosta, sillä juttu koostuu useasta minua erityisesti kiinnostavasta osasta. 

1.Näytelmä on kantaesitys – maailman ensi-ilta helmikuussa meidän teatterissa.
2.Se on kirjoitettu ja sävelletty juuri meidän teatterillemme.
3.Se on suomalainen kantaesitys.
4.Päähenkilö on nainen (naisten tarinoita on edelleen vähemmän).
5.Mielenkiintoinen työryhmä, josta muuten suurin osa on naisia (korostan tätä, koska sekin edelleen harvinaisempaa).
6.Kirjailijayhteistyö Enni Mustosen kanssa.
7.Muoti, satu ja fantasia. Rrrrrrrrrakastan visuaalista herkkua.
8.Minun ensimmäinen pääroolini.

Tekeillä on siis uutta suomalaista musiikkiteatteria, joka perustuu Enni Mustosen Syrjästä katsojan tarinoita -kirjasarjan viidenteen osaan Ruokarouvan tytär. Kirjasarja alkaa 1800-luvun Suomesta, ja kertoo Ida Erikssonin kasvutarinaa. Ominaista Mustosen sarjalle on tarkka arjen kuvaus, ja tuttujen suomalaisten merkkihenkilöiden elämään kurkistaminen jokaisessa sarjan kirjassa. Mustonen sanoikin ensimmäisissä harjoituksissa, että hänen ajatuksensa on ollut kuvata, miltä kuuluisien suomalaisten taiteilijoiden elämä näytti aikoinaan ihan tavallisen suomalaisen silmin. Viidennessä osassa päähenkilönä on Idan tyttö Kirsti, jota minä esitän meidän teatteriversiossamme. Näytelmän teemoja ovat oman tien löytäminen, vapaus ja uskallus elää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ekat treenit: inspiraatiopommi

Aloitimme harjoituskauden lukuharjoituksella viime torstaina, jolloin koko työryhmä oli ensimmäistä kertaa samassa paikassa yhtä aikaa. Paikalla oli iso joukko: ohjaaja, produktion suunnittelijat (puku,- valo,- ääni,-…) kirjailija, näyttelijät, avustajat, talon tekniikkaa ja markkinointipuolen edustajat. Uuden äärellä on aina kutkuttava tunnelma. Lukuharjoituksessa teksti luetaan ensimmäistä kertaa yhdessä ääneen, ja se alkaa elää ja muuttua lihaksi. Jokainen rooli saa äänen ja tulkin. Teksti herätti pitkän keskustelun, ja saimme myös runsaasti lisätietoa henkilöistä ja tarinasta itse kirjailijalta, joka oli paikalla. On poikkeuksellista, että tekstistä ja näytelmän maailmasta voi jutella kasvotusten niiden luojan kanssa.
Suunnittelijat esittelivät omat ideansa vuorollaan.

Ohjaaja Sini Pesonen aloitti kertomalla produktion työtavoista, tyylilajista ja teemoista. Minusta erityisen hienoa oli se, miten Pesonen avasi rehellisesti omia työtapojaan ja persoonaansa ohjaajana. Olen kuullut itse asiassa aika harvoin tällaisia puheenvuoroja ohjaajilta. Pesonen kertoi, että työtilanteessa kommunikointi on avainasemassa, jotta näyttelijä ja ohjaaja ymmärtävät toistensa ajatuksia ja pyrkimyksiä. Toista saattaa tulkita väärin, kun ei vielä tunneta. Hän toivoi näyttelijöiltä rohkeutta heittäytyä, mutta myös rohkeutta tunnistaa omat rajansa. Tämä kaksipiippuinen tehtävä on mielestäni jokaisen näyttelijän ikuinen matkatoveri. Kuinka osata olla mukavoitumatta liikaa tutuille alueille ,ja toisaalta, kuinka rohjeta myöntää, että ”tämä tuntuu hyvältä, tämä riittää”. Ja kyllähän tämä taitaa päteä elämässä muutenkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lavastus henkii 1920-luvun muoti- ja tyylimaailmaa art deco -vaikutteillaan. Lavastaja Camilla Nenonen esitteli pienoismallin upeasta ja mielenkiintoisella tavalla yksinkertaisesta mutta toiminnallisesta lavastuksesta, joka muistuttaa papyrus-kukkaa. Näyttelijänä lavastusta ja näyttämöä katselee vähän niin kuin peli- tai leikkikenttää, ja koettaa alusta asti etsiä sen kaikkia mahdollisuuksia. Minusta oli mielenkiintoista, miten Nenonen oli tahtonut jättää lavastuksellaan tilaa myös valolle ja äänelle luoda tiloja näyttämölle.

Pukusuunnittelija Laura Dammert näytti meille luonnostelemiaan kuvia puvuista ja kasapäin mielenkiintoisia kuvia 20-luvulta. Kuva on vahva vaikuttaja –  se saattaa kertoa enemmän kuin mitkään sanat. Ahmin värejä, muotoja ja tunnelmia kuvista, ja annoin niiden herättää ajatuksia ja tunteita. Puvuilla on merkitystä näyttelijälle, sillä ne ovat suuri osa sitä, mitä roolihahmosta näkyy. Mitä ne viestivät roolihenkilöstä? Miltä ne tuntuvat näyttelijän päällä? Näkyykö tämä tuntemus yleisöön?

Miten upeaa yhteistyötä suunnittelijat olivat tehneet jo nyt! He olivat luoneet, tai oikeastaan keksineet meille maailman, johon astua etsimään sitä esitystä, joka odottaa synnyttämistään. Rakastan teatterissa juuri sitä, miten eri alojen ammattilaiset laittavat kaiken intohimonsa ja osaamisensa yhteiseen päämäärään. Tarkoitan tällä siis todella ihan kaikkia osa-alueita, mitä teatterissa on – ja niitä on paljon.
Blogi ilmestyy noin kerran viikossa. Kirjoittelen päiväkirjamaisesti roolityöstäni ja pohdiskelen näytelmän teemoja, kuten oman tiensä löytämistä, unelmia ja naisena olemista ennen ja nyt. Stay tuned.

Näytelmästä lisää: www.kouvolanteatteri.fi/fi/ohjelma/ruokarouvan-tytar