Tikkaremmi-blogi, osa 4

Tikkaremmi-blogi, osa 4

Keskustelua näytelmän pointista sekä roolihahmoista (9.10.).

Mietimme roolihahmojen sielunelämää ja tulevaisuutta

Patriarkka-näytelmä on nyt luettu ajatuksella lävitse. Kävimme kierroksen ja kertoivat muutamalla lauseella, mitä oli jäänyt päällimmäisenä mieleen. Joku esimerkiksi tuumi, että "kyseessä on perhedraama, jonka keinoin käsitellään ja tuodaan esille myös yhteiskunnallisia teemoja". Tai että näytelmäteksti oli kuin “pala elämää, jossa isot ja pienet asiat lomittuvat”. Pohdimme myös, mikä on näytelmän pointti, ja mitä sen kirjoittaja tahtoo kertoa?

Joku mietti, että on mielenkiintoista nähdä, miten omat ajatukset ehkä muuttuvat, kun näkee kaiken luetun lopulta näyttämöllä. Näyttämölle syntyy paljon sellaista elämykseen vaikuttavaa, jota ei voi arvata pelkän tekstin perusteella. – Tai, "entä jos lukisi näytelmän vaikka pari kertaa vielä itsekseen…"

Tällaisia kommentteja tuli vielä ennen kuin näemme teoksen näyttämöllä:

- rooleja ajattelee myös näyttelijöiden kautta, esim. Hannun (Kivioja) ja Ninan (Petelius-Lehto) yhtenäinen kemia kiinnostaa
- isoja asioita tuodaan esiin, mutta ei aivan valmiita ratkaisuja
- tykkäsin kovasti, kun oli vapaata muotoa tekstissä, se oli helvetin totta; näin ihmiset puhuu nykyään
- käsikirjoitus kiinnostava, eri juttu kuin jos kirjasta tehdään näytelmä
- kiistelykohtaukset olivat hyviä
- aika jännä, tuoreella tavalla feministinen
- loppu hauskan absurdi
- 70-luvun demarijyrät toimivat ja rakentavat, mutta taustalla perhe ja parisuhde
- Virpin tilanteesta seuraa yllättäen naisellisuuden löytyminen
- paljon lyhyttä dialogia ja toisaalta pitkiä yksinpuheluita, varmaan haasteellista näyttelijöille
- kuvaa sukupolvien välistä eroa; miten nuoret suhtautuvat vanhojen “viimeiseen tempaisuun”
- pitkän avioliiton jälkeen kahnauksia, jotka purkautuvat kriiseissä
- kiinnostavaa, miten erilaiset teemat nidotaan yhteen: eri ikäluokat, ulko- ja sisäpolitiikkaa, kotiasiaa…
- ihan kaikkea ei lukemisen perusteella tajunnut
- perheessä on kovin erilaisia ihmisiä, jotka puhuvat toistensa ohi; “oma napa” –ihmisiä
- identiteettipohdiskelut ovat tämän hetken kysymyksiä

Kuva Heimo ja Virpi Harjun kotiinpaluujuhlasta. Ystävät ja perheenjäsenet pöydän ympärillä, pojan vaimo pitää puheen:

Seuraavaksi miehet tarkastelivat pareittain jotain valitsemaansa roolihenkilöä. Pyysin heitä etsimään tekstistä henkilöön liittyviä faktoja, joiden perusteella hahmotella omaa tulkintaansa henkilöstä ja siitä, mitä tälle tapahtuisi tulevaisuudessa.

Pääparista, eli Heimo ja Virpi Harjusta, löydettiin seuraavia asioita:
Heimo: aviomies, vaari, eläkeläinen, diplomi-insinööri, isä, työmyyrä.
Virpi: vaimo, mummo, eläkeläinen, opettaja, äiti/kotiäiti, kokee jääneensä yksin, kun Heimo on reissussa, syvällisesti ajatteleva.
Tulevaisuus: Heimon nähtiin tulevaisuudessa jatkavan shakin peluuta ja maailman parantamista. Virpi taas toipuisi täydellisesti infarktista ja alkaisi omistaa aikaa enemmän itselleen ja omaan jaksamiseen. Alkaa harrastaa tai-chitä, joogaa, matkustelua sekä kunnallispolitiikkaa Kristallipuolueessa.

Jarno, Heimon ja Virpin poika, herätti yllättäen jopa ärsyyntyneitä tunteita:
Filosofi, vastuunkanto heittelee, sovitteleva, selkään puukottaja.
Tulevaisuus: Avioero, vaikeuksia kaikessa, pikkusielu käpertyy omaan erinomaisuuteensa.

Jonna, Heimon ja Virpin tytär:
Kielenkääntäjä, pohtii puolison valintaa, sovitteleva, loivat mielipiteet, yrittää pitää perheensä koossa.
Tulevaisuus: löytää (toivottavasti) elämänsä miehen, jonka kanssa elää onnellisena, muuttaa vaikka ulkomaille

Kale, Heimon kaveri ja ikätoveri:
Vanhanliiton SDP-jyrä, jätkä, yrittää olla huumorimies, haluaa järkyttää, moraali kyseenalainen, vanhoilliset mielipiteet (esim. feminismistä), pinnallinen, tuntee ehkä sisäistä tyhjyyttä, olevinaan naistenmies, kateellinen Heimolle.
Tulevaisuus: Kale jatkaa entiseen malliin.

Marko, Jarnon kaveri:
Käytännön realisti, päämäärähakuinen, kiinnostunut energiataloudesta, seisoo asioiden takana
Tulevaisuus: tämmöinen kaveri selviää aina.

Tällaisin miettein valmistaudumme osallistumaan näytelmän läpimenoharjoituksiin ja pian ensi-iltaan! Pian kuulemme siis syksyn aikana innokkaasti teatterielämään ja Patriarkka-draamaan tutustuneiden "tikkaremmiläisten" mietteitä valmiista näytelmästä!

Tämä viimeinen kuva on otettu jonkun harjoituksen jälkeen näyttämöltä, tässä ei olla roolivaatteissa.

Kirjurina
Satu Taalikainen
näyttelijä

Uudenlaista teatterihäppeningiä miehille! Tikkaremmi on osa Kouvolan Teatterin yleisötyötä. Ryhmä tutustuu marraskuussa ensi-iltansa saavan Patriarkka-näytelmän valmistumiseen, teemoihin sekä teatterin työtehtäviin syyskaudella 2018. Ryhmä kokoontuu 6-8 kertaa näyttelijä Satu Taalikaisen johdolla. Blogissa seurataan Tikkaremmin touhuja.