Tikkaremmi-blogi, osa 3

Tikkaremmi-blogi, osa 3

Tarinasta ja sen teemoista alkaa hahmottua yhä tarkempia mielikuvia (25.9.).

Tutkimme tarinaa ja kohtaamme simultaanisuutta

Jatkoimme näytelmän lukemista. Lukuvuoroja ja rooleja vaihdeltiin, jotta kaikki saivat lukea sekä mies- että naisrooleja ja saivat tuntumaa eri henkilöihin. Vaikka näytelmä ei ehkä ole perinteisellä tavalla “juoninäytelmä”, sen tapahtumilla on selkeä kaari, josta tehtiin huomioita lukiessa. Samoin siitä, miten aiheet vaihtelivat laajalla skaalalla lastenhoidosta ydinvoimaan.

Havaintoja näytelmän aiheesta/juonesta lukukokemuksen perusteella:

- Alussa rakennetaan tulevaa: eläköitynyt vaikuttaja haluaa mukaan tekemisen maailmaan, mutta aika on jo vähän mennyt ohi. Siksi pitää alkaa käyttää omia lapsia ja hänen ystäviään hyväkseen.
- Kun vanhat sedät alkavat palaveraamaan ja suunnitella tulevaa, siinä unohtuu autuaasti lapset ja lapsenlapset sekä vaimo.
- Heimo ja Virpi viettävät “rauhallista” elämää ulkomailla, mutta suhteessa on ristiriitaa.
- Sivuteemana ihmiskunnan tulevaisuuden pohdiskelua vs. lapset ja ydinvoima
- kova kontrasti: lastenhoito vs. ydinvoima
- ilmastonmuutos ja ruokatuotanto pinnalla tekstissä, niin kuin ne todellisuudessa ovat
- Tässä on ydinvoima, sen tarpeellisuus tulevaisuudessa sekä lapset ja heidän tulevaisuutensa pistetty rinnakkain
- yhteiskunnallinen ulottuvuus ja politiikka mukana
- jotain mielenkiintoista tapahtuu
- sukupolvien ajattelutapa tosi erilainen, sukupolvien kuilu
- elämänvaiheet tulevat esiin

Keskustelimme myös siitä, miten draamateksti on erilaista verrattuna romaaniin tai muuhun proosatekstiin. Patriarkassa on esimerkiksi ns. simultaanikohtauksia, eli samaan aikaan eri paikoissa tapahtuvia tilanteita. Niitä esitetään vuorotellen niin, että tilanteet tavallaan sekoittuvat toisiinsa. Se tuntui lukiessa aika haastavalta seurata. Pohdittiin, miltä se sitten tulee näyttämään näyttämöllä.

Tikkaremmiläisten havaintoja näytelmän rakenteesta:
- paljon lyhyttä dialogia
- päällekkäisyys vaikeaa seurata (ainakin lukiessa)
- paikoitellen aika akateemista kieltä
- jännä miten pelkin vuorosanoin luodaan roolihahmo ja mielikuva hänestä
- mielenkiintoista nähdä, miten simultaanisuus herää näyttämöllä eloon verrattuna luettuihin vuorosanoihin
- nykyaikainen, nykypäivää, vaikka välillä käydään 70-luvulla (Heimo ja Virpi nuorena, kuva alla):

Lopuksi pääsimme puoleksi tunniksi seuraamaan näytelmän harjoituksia, ja sattumoisin olikin meneillään juuri yksi noista simultaanikohtauksista. Saimme siis nähdä käytännössä, millaista on harjoitella kohtausta, jossa toisaalla puhutaan ydinvoimasta ja sen tulevaisuudennäkymistä, ja toisaalla samaan aikaan lastenhoidon periaatteista. Joku teki havainnon, että siinä ydinvoima ja lasten kakkavaipat yhdistyivät mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi!

Tässä tunnelmassa jäämme jännityksellä odottamaan seuraavaa tapaamiskertaa. ;) Meidän porukkamme:

Kirjurina
Satu Taalikainen
näyttelijä

Uudenlaista teatterihäppeningiä miehille! Tikkaremmi on osa Kouvolan Teatterin yleisötyötä. Ryhmä tutustuu marraskuussa ensi-iltansa saavan Patriarkka-näytelmän valmistumiseen, teemoihin sekä teatterin työtehtäviin syyskaudella 2018. Ryhmä kokoontuu 6-8 kertaa näyttelijä Satu Taalikaisen johdolla. Blogissa seurataan Tikkaremmin touhuja.